Eija Riihilahti #OlenMuutos

Nykyinen aktiivimalli ei ole hyvä

 

Vuonna 2016 minulla oli neljän kuukauden ajan töissä maailman tehokkain sihteeri, Mari. Ilman häntä en olisi selviytynyt yrityksemme 7 ravintolan hallinnosta ja laskutuksesta, kun samaan aikaan piti hoitaa kaikkea ravintoloiden jouluruuhkaa liittyvää puuhaa. Nykyäänkin vielä soittelemme joskus ja juttelemme kuulumisia. Mari on 52-vuotias ja erittäin ammattitaitoinen. Hän kertoi, että hakee koko ajan töitä ja olikin ollut vahvoilla yhden firman etsiessä ammattisihteeriä. Koko rekrytointiprosessi kesti kaksi kuukautta. Lopuksi hänelle todettiin, että hän oli oikeastaan parempi hakija, mutta koska firman työntekijöiden keski-ikä oli 30 tietämillä, valittiin firmaan paremmin sopiva henkilö. Eli se toinen, nuorempi.

 

Hakemuksia Mari kertoi tehneensä kymmeniä ja kymmeniä kuluneiden kuukausien aikana. Töitä vaan ei ole löytynyt. Hän on joskus nuoruudessaan tehnyt tarjoilijan töitä ja lupasinkin hänelle, että jos ei muuta ilmaannu, niin otan hänet meille tekemään muutaman tarjoiluvuoron, jotta hän saa aktiivimallin vaatimat 18 työtuntia kasalle. Samalla hän kertoi, kuinka ahdistavalta tuntuu ajatus, että mitä enemmän vuosia hänelle tulee, sen huonommiksi hänen työnsaantimahdollisuutensa käyvät. Ja eläkeikään on vielä noin 15 vuotta. Hän on laittanut parin vuoden ajan useita työhakemuksia eteenpäin joka kuukausi. Ja tätä joka kuukautista hakemusrumbaa pitäisi jaksaa vielä 15 vuotta, jotta pystyisi osoittamaan olevansa aktiivinen. Ja jos pääset työhaastatteluun, ajaa aina joku vähän nuorempi ohitse. Aika ahdistava tulevaisuudennäkymä, mielestäni.

 

Marin vahvuus on se, että hänellä on kuitenkin ammattitaitoa ja kokemusta. Viimeksi kun juttelimme, hän kertoikin saaneensa yhden projektin koordinoimisen tehtäväkseen. Siinä on työtä pariksi kuukaudeksi ja hän voi unohtaa aktiivimallin vaatimukset hetkeksi.

 

Joskus aiemmin urallani työskentelin tehtaassa, jossa tehtiin koontatyötä. Johdossa oli insinööritaustaisia johtajia ja he kehittivätkin erittäin tehokkaan prosessin, jonka avulla tuotteiden koontaan liittyviä virheitä saatiin merkittävästi vähennettyä. Kaikki meni hyvin siihen asti, kunnes huomattiin henkilöstön poissaolojen kasvaneen kymmeneen prosenttiin työvoimasta. Siis joka päivä joka kymmenes työntekijä oli poissa. Tämä sai organisaation johdon miettimään tilannetta uudelleen. Poissaoloilla oli kallis hinta. Ilmeni, että poissaolot kasvoivat, koska prosessi oli väännetty niin tiukalle, että työntekijät alkoivat pelätä virheiden tekemistä ja ihmiset ottivat virheistä seuranneet sanktiot hyvin vakavasti. Koska virheiden tekeminen on inhimillistä – niin nyt vaan käy aina joskus – ei niitä voi määrästään enempää karsia, vaikka työntekijällä olisi minkälainen huippuasenne tahansa. Sairauspoissaolot lisääntyivät, koska ihmiset kokivat, että heiltä vaadittiin jotain sellaista lopputulosta, jonka toteuttamisen he kokivat mahdottomaksi.  

 

Jotain vastaavaa kuviota hahmotan nyt käytössä olevassa aktiivimallissa. Se on tehokas insinöörilähtöinen prosessi, jolla karsitaan ylimääräiset löysät pois. Mallilla on varmasti saatu tuloksia aikaan siellä missä on ollut tarkoituskin, eli aktivoitua niitä, jotka ovat aktivoimista tarvinneetkin. Samaan aikaan malli kuitenkin asettaa suuren määrän tunnollisia tavallisia ihmisiä sellaiseen asemaan, jossa heiltä epäreilusti vaaditaan jotain sellaista, minkä täyttäminen on mahdotonta tai kohtuutonta. Esimerkiksi, jos olet 50-vuotias, teet joka kuukausi 10 työhakemusta, niin kahden vuoden jälkeen olet tehnyt 240 hakemusta. Jos et edelleenkään pääse edes työhaastatteluun, niin mitä lisäarvoa yhteiskunnalle tuo se, että jatkaa tätä samaa rataa vielä seuraavat 15 vuotta, kunnes tulet eläkeikään?

 

Nyt pitäisi kiireesti selvittää, miksi jotkut ihmiset eivät työllisty aktiivimallista huolimatta. Sieltä pitää kaivaa esille ne tavallisten ihmisten todelliset kertomukset, joista käy ilmi se hetki, kun aktiivimalli alkaakin toimia itseään vastaan ja ihmisten aktivoinnin sijasta malli alkaakin tuottaa meille henkisesti nujerrettuja ja lyötyjä ihmisiä. Tätä henkistä pahoinvointia emme varmaan halunneet aktiivimallin tuottavan yhteiskuntaamme? Jos ihmistä pidetään liian tiukassa puristuksessa liian kauan, niin onko mahdollista, että aktiivimalli alkaa työllistämisen sijasta tuottaa meille työkyvyttömyyttä? Ja niin paljon kuin insinööriosaamista arvostankin, niin tähän projektiin laittaisin selvittäjiksi ammattilaisia, jotka ymmärtävät ihmisten käyttäytymistä, alueellisia työllistymisrealiteetteja ja yhteiskuntaa yleensä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Pekka Pylkkönen

Useiden työhakemusten tekeminen vastineeksi elatuksesta on melko kevyt vaatimus. Ehkä ihmisille pitäisi opettaa lapsesta lähtien että raha ei kasva puissa vaan joku aina hikoilee?

Käyttäjän EijaRiihilahti kuva
Eija Riihilahti

Miten Suomen yhteiskunta hyötyy siitä, että ihminen tekee hakemuksen toisensa perään koskaan silti työllistymättä? Parempi etsiä muita tapoja, joilla työtön voi olla hyödyksi yhteiskunnalle, jos työllistyminen ei yksinkertaisesti onnistu.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

"Olen sitoutumaton kansanedustaja Liike Nyt:issä"

Voisiko tuota profiilitekstiä muotoilla vaikkapa jollakin seuraavista tavoista?

- Olen sitoutumaton kansan edustaja Liike Nyt:issä
- Olen sitoutumaton, tuleva kansanedustaja Liike Nyt:issä
- Olen sitoutumaton kansanedustajaehdokas Liike Nyt:issä

Toimituksen poiminnat