Eija Riihilahti #OlenMuutos

Ilmasto muuttuu, onko se mahdollisuus vai uhka?

 

Muistan kun biologian opettajani Pirkko Kairesalo Lammin lukiosta kertoi ilmaston muutoksesta. Vuosi oli 1989, eli nykynuorison silmin niin kauan sitten, että viimeisten dinosaurusten jalanjäljet saattoi vielä löytää rantahietikolta. Hän kertoi, että ilmastonmuutos alkaa näkyä niin, että ilmaston ja sään ääri-ilmiöt lisääntyvät. Näin olen nähnyt viimeisen kolmenkymmenen vuoden aikana tapahtuvan. Lohduttavaa kyllä, hän kertoi myös, että ei usko ihmiskunnan tuhoutuvan, vaan että ihmiset tarttuvat muutokseen viime hetkellä. Koska hän oli oikeassa ennustuksensa ensimmäisen osan kanssa, uskon että hän oli oikeassa myös jälkimmäisen ennustuksen kohdalla.

 

Totuus on, että meillä ei ole varaa olla muuttamatta asenteitamme ja päivittäistä käytöstämme. Mutta yhtä vähän meillä on varaa ahdistua ja lamaantua paikoillemme. Minä haluan nähdä ilmastonmuutoksen suurena madollisuutena muuttaa asiat sellaisiksi kuin niiden pitäisikin olla. Minulla oli hiusharja ja se kesti käytössä yli kymmenen vuotta. Ilahduin, kun sen rikkouduttua löysin kaupasta tismalleen samanlaisen. Lysti ei kestänyt kauaa, sillä uusi harja meni rikki alle kuukaudessa. Harjaosa irtosi varresta ja varren pintamateriaali lohkeili. Voisin maksaa hiusharjasta vaikka 50 euroa, jos tietäisin, että se varmasti kestää yli 10 vuotta. Alle kuukauden kestävä, epäilemättä Kiinasta laivattu hiusharja, on ekologiselta jalanjäljeltään täysin kestämätön. Ja sen lisäksi käyttöikäänsä nähden myös järjettömän kallis. Ja lopuksi vielä kaikessa lyhytikäisyydessään äärimmäisen raivostuttava. Ilmastonmuutoksen vaatimat muutokset tulevat vielä joku päivä pyyhkimään tällaiset älyttömät harjat pois kauppojen hyllyiltä. Ja se on hyvä asia.

 

Olen miettinyt, miten voisin saada tuollaisen kestävän hiusharjan, jolla on mahdollisimman pieni ekologinen jalanjälki. Ideaalitapauksessa sen valmistaisi suomalainen käsityöläinen suomalaisesta puusta. Ehkäpä harjan selässä olisi jokin yksilöllinen kuvio tai kaiverrus, joka erottaa sen muista harjoista. Harjan piikit olisivat kierrätetystä metallista. Jos harjan pinta kuluisi tai piikit irtoaisivat varresta, voisin viedä harjan korjattavaksi ja uudistettavaksi johonkin käsityöläisputiikkiin. Ihan kuin kengät voi viedä suutarille, joka touhuaa jonkin kauppakeskuksen sopissa. Olisiko mahdollista, että harjan käyttöikä saataisiin muutettua alle kuukaudesta yli 20 vuoteen? Olisiko mahdollista, että harja ei olisi vain halpaa muovista kertakäyttökrääsää, joka on laivattu Kiinasta, ja joka ei merkitse omistajalleen yhtään mitään? Olisiko mahdollista, että harja voisi olla omistajalleen tärkeä tavara, josta halutaan pitää hyvää huolta? Minkälainen ympäristöhaittavero kiinalaiselle kertakäyttötuotteelle pitää laittaa, että suomalaisella käsityöllä valmistettu harja on kuluttajalle houkuttelevampi?

 

Minä haluaisin nähdä, että kaikki ilmastonmuutoksesta puhuvat tahot vaihtaisivat ajatusmallinsa ongelmakeskeisyydestä ratkaisukeskeisyyteen. Nyt keskustelu velloo ahdistavasti siinä, ’mistä kaikesta pitää luopua, tai olet paha ihminen!’. Ja ’maailma tuhoutuu’. Yhtään uutta rakentavaa avausta mielekkään ja samalla ekologisesti kestävän yhteiskunnan rakentamiseksi en ole kuullut edes sieltä politiikan vihreimmästä ulottuvuudesta. Ja kuitenkin todellisuudessa ilmastonmuutoksen vaatimat muutokset avaavat meille uusia mahdollisuuksia mm siirtää työpaikkoja Kiinasta takaisin Suomeen. Ja pysäyttää samalla ilmastonmuutoksen eteneminen.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat